Alkukauden topit ja flopit

Seitsemän valioliigakierrosta on nyt takanapäin. Kausi on vasta aluillaan, mutta on tullut aika koostaa alkukauden joukkueista kolme onnistujaa ja kolme epäonnistujaa. Pitemmittä puheitta voimmekin siirtyä alkukauden toppien ja floppien pariin.

 

TOP 3

 

3. Burnley

Valioliigaan vuonna 2016 noussut lancashireläinen Burnley on aloittanut kautensa sarjalla huikeita yllätystuloksia. Clarets on kaatanut vieraissa Chelsean ja Evertonin, ja yltänyt tasapeleihin Tottenhamia ja Liverpoolia vastaan.

Pienessä kaupungissa ja pienellä budjetilla operoiva seura löytyykin alkukauden jälkeen Valioliigan sijalta 6. Takana majailee sellaisia ”hieman” suuremmilla rahamäärillä operoivia seuroja kuten Liverpool ja Everton.

Burnleyn alkukauden onnistujiin kuuluvat Leedsistä täksi kaudeksi tullut hyökkääjä Chris Wood, hyökkääjä Sam Vokes ja tällä kaudella debyyttinsä tehnyt maalivahti Nick Pope.

Hienosta aloituksestaan huolimatta Burnley tuskin löytyy enää toukokuussa liigan kuuden parhaan joukosta, niin paljon ovat muut joukkueet Claretsia edellä kokoonpanon syvyydessä.

10 parhaan joukkoon sijoittuminen on kuitenkin Burnleylle täysin mahdollisuuksien rajoissa. Tämäkin olisi seuralle kelpo saavutus. Alkukauden hienot tulokset vakeista vastustajista tekevät loppukaudesta Burnleylle paljon helpomman ja mielekkäämmän.

2.Manchester United

 

Alkukauden onnistujien kaksi kärkipaikkaa menee itseoikeutetusti kahdelle Manchesterin seuralle, Unitedille ja Citylle. City on maalin verran paremman maalieronsa turvin liigan kärkipaikalla Unitedin hengittäessä naapurinsa niskaan kakkossijalla, mutta sekä Manchesterin punaisten että sinisten alkukaudet ovat olleet lähes virheetöntä dominointia.

Manchester United on viimeisen kahden vuosikymmennen menestynein englantilaisseura. Tästä Red Devilsin käy kiittäminen pitkäaikaista managerilegendaansa Sir Alex Fergusonia. Ferguson lopetti uransa juhlittuna sankarina keväällä 2013.

Tätä seurasi Unitedissa kuitenkin synkkä ajanjakso. Fergien lähdön myötä seura tuntui kadottaneen jotakin olennaista pelistään ja identiteetistään, ja se näkyi tuloksissa.

Mestarivalmentaja José Mourinhon saapumisen myötä seurassa asiat alkoivat kuitenkin muuttua parempaan suuntaan, ja tämän alkukauden jälkeen voidaan Unitedin Ferguson-krapulan olevan lopullisesti ohitse. ManUssa on käytetty viime vuosina huimia rahasummia kokoonpanon vahvistamiseen, ja täksi kaudeksi kaikki palaset tuntuvat loksahtaneen joukkueessa paikoilleen.

Merkittävimpänä vahvistuksena voidaan pitää Evertonista täksi kaudeksi saapunutta Romelu Lukakua. Mourinhon alaisuudessa jo Chelseassa pelannut belgialainen on iskenyt 10 maalia vain yhdeksässä pelissä, ja on ManUn mestaruushaaveiden suhteen avainasemassa.

Jahka United saa vielä Zlatan Ibrahimovicin takaisin sairastuvalta, voidaan sen hyökkäystä pitää hyvällä syyllä yhtenä Euroopan parhaista. Red Devils antaa varmasti paikalliskilpailijalleen Citylle äärimmäisen kovan vastuksen loppukauden mestaruustaistelussa.

1. Manchester City

 

Alkukauden onnistujista parhaaksi nousee Manchester City. Manchesterin taivaansiniset ovat pelanneet aivan huikean alkukauden voittaen 6 ja pelaten yhden tasapelin. Maaliero Cityzensillä on peräti +20: 22 tehtyä ja 2 päästettyä maalia.

Cityllä oli kovat odotukset jo viime kaudesta, kun kenties maailman parhaana jalkapallovalmentajana pidetty Pep Guardiola tuli seuraan. Kausi oli upeasta alustaan huolimatta kuitenkin Citylle ja Pepille lievä pettymys: seura sijoittui Valioliigassa kolmanneksi ja tippui Mestarien liigassa AS Monacolle.

Guardiola sai kuitenkin jatkaa, ja vahvisti viime kesän siirtoikkunassa erityisesti joukkueensa puolustuspäätä: mukaan kokoonpanoon tulivat mm. Kyle Walker Tottenhamista ja Benjamin Mendy Monacosta.

Cityn alkukauden onnistujia on paljon. Erityismaininnan saa kuitenkin Kevin de Bruyne. 26-vuotias belgialainen on pelannut jokaisessa Cityn valioliigapelissä, tehden yhden maalin ja antaen 3 maaliin johtanutta syöttöä. De Bruynen anti joukkueelleen on kuitenkin tehoja syvemmällä: hän tekee ottelusta toiseen valtavan määrän töitä, voittaen kaksinkamppailuita ja rakentaen tilanteita.

De Bruyne teki ottelun ratkaisseen maalin, kun City kävi hakemassa Chelsean vieraana 1-0 voiton edellisellä liigakierroksella. Chelsea-voitto oli Citylle todella merkittävä: se osoitti joukkueen olevan kykeneväinen paitsi säkenöivään hyökkäyspeliin, myös kurinalaiseen puolustukseen todella kovaa vastustajaa vastaan.

Näillä eväillä Cityä voidaankin pitää tämänhetkisenä Valioliigan mestarisuosikkina. Pep Guardiolan mielessä on kuitenkin varmasti viime kausi, jonka City myös aloitti vahvasti, mutta jossa sen pelilliset vaikeudet alkoivatkin nousta pintaan juuri lokakuun tienoilla.

City-leirissä varotaankin varmasti hyvänolontunteeseen vaipumista. Mikäli se pitää jatkossakin puolustuspelinsä kurinalaisena ja hyvin organisoituna, on kenenkään vaikeaa pysäyttää Sky Bluesin mestaruusjunaa.

 

FLOP 3

 

3.  West Ham

 

Kolmossijioitetun flopin valinta oli tämän listauksen vaikein osa. West Hamin tilalle olisi voinut valikoitua myös vaikkapa Leicester City tai Bournemouth. Valinta osui kuitenkin Hammerseihin erityisesti seuraan kohdistettuihin pidemmän aikavälin odotusten vuoksi.

Takavuosien menestysseura West Ham muutti uuteen kotiinsa, Lontoon Olympiastadionille kauden 2015-2016 jälkeen, ja aloitti siellä nyt toisen kautensa. Siirron oli tarkoitus olla West Hamille suuri askel sekä (kasvavien lipputulojen myötä) taloudellisesti että statusmielessä. Itä-Lontoon ylpeyden piti siirrollaan nousta statukseltaan Valioliigan isojen poikien joukkoon ja haastamaan tosissaan liigan top 6 -seuroja.

Erinomaisena kasvattiseurana tunnetun West Hamin viimeinen kausi vanhalla kotistadionillaan Upton Parkilla oli samalla sen ensimmäinen kroaattimanageri Slaven Bilicin alaisuudessa. Tuo kausi menikin Hammersilla hienosti, ja seura sijoittui Valioliigassa seitsemänneksi. Tämä lisäsi entisestään odotuksia seuran debyyttikaudelle London Stadiumilla.

Kaudesta muodostui kuitenkin pannukakku, ja Hammers sijoittui Valioliigassa vasta yhdenneksitoista. Edelliskauden sankari Bilic välttyi potkuilta vain täpärästi, ja lähtikin tähän kauteen entistä kovemmat menestyspaineet niskassaan.

Muun muassa Javier ”Chicharito” Hernándezilla, Pablo Zabaletalla ja Joe Hartilla vahvistunut West Ham on kerännyt seitsemästä ensimmäisestä ottelustaan kuitenkin vain 7 pistettä kahdella voitolla, yhdellä tasapelillä ja neljällä tappiolla. Bilicin paineet kasvavat ottelu ottelulta, eikä olisi yllätys jos kauden päätteeksi Hammersin penkin päästä löytyy uusi kasvo.

Uuden askeleen ottaminen paljon hehkutetun stadionsiirron kanssa on West Hamiltä toistaiseksi jäänyt ottamatta. Seuran kannattajat eivät ehkä vieläkään täysin tunne uutta kotistadioniaan omakseen, ja monet varmasti haikaleivatkin vanhoja hyviä aikoja Upton Parkilla.

2. Everton

 

Myös Evertonin alkukausi on ennakko-odotuksiin nähden mennyt aivan penkin alle. Liverpoolilaisseura on kerännyt ensimmäisestä seitsemästä pelistään 2 voittoa, yhden tasurin ja 4 tappiota. Näiden tulosten myötä Toffees löytyy sarjataulukosta sijalta 16, kahden pisteen päästä putoamisviivasta.

Kausi on vasta nuori, mutta Everton-manageri Ronald Koemanin asema alkaa näyttää jo epävakaalta. Valioliigassa nähtiin jo ensimmäiset potkut hollantilaisen Koemanin maanmiehen Frank de Boerin saatua kenkää Crystal Palacesta. Koeman onkin tällä hetkellä vedonlyöntitoimistojen suosikki seuraavaksi potkut saavakis valioliigamanageriksi.

Everton on viimeisen vuoden aikana käyttänyt suuria summia rakentamaan Koemanille voittavaa joukkuetta, joka voisi tosissaan taistella kuuden parhaan joukkoon pääsemisestä. Viime kesän profiilihankintoja olivat kotiin palannut Everton-kasvatti Wayne Rooney Manchester Unitedista, entinen Sunderland-vahti Jordan Pickford ja Burnleysta tullut toppari Michael Keane.

Rooneysta tai muistakaan Toffees-pelureista ei ole ollut sateentekijöiksi. Mikäli seura vielä mielii saavuttaa europeleihin oikeuttavan paikan ja mikäli Koeman haluaa säilyttää nykyisen työpaikkansa, olisi joukkueen kuitenkin käännettävä kurssinsa välittömästi.

1. Crystal Palace

 

7 peliä, 7 tappiota, 2 manageria, 0 tehtyä ja 17 päästettyä maalia. Crystal Palacen kausi ei juuri murheellisemmin olisi voinut alkaa.

Alku onkin Valioliiga-historian huonoin. Myös Portsmouth hävisi syksyllä 2010 7 ensimmäistä otteluaan, mutta onnistui niissä sentään maalinteossa. Huonommin englantilaisen liigajalkapallon historiassa ovat aloittaneet vain Liverpool vuonna 1900 (8 tappiota) ja Manchester United vuonna 1931 (12 tappiota).

Eikä Palacen tappioputkelle näy ainakaan heti loppua. Etelälontoolaiset kohtaavat seuraavaksi nimittäin hallitsevan mestarin Chelsean, ja mikään muu kuin tappio tuosta pelistä olisi Kotkilta valtava yllätys. Tämän jälkeen Palace matkaa tunnetusti vaikealle St. James’ Parkille Newcastle Unitedin vieraaksi.

Palacen ongelmat ovat oikeastaan jatkoa jo viime keväältä ja Sam Allardycen managerikaudelta. Mikäli viime kauden valioliigaottelut lasketaan mukaan, on seura voittanut viimeisessä 12 pelissään vain kerran. Tuo voitto tuli viime toukokuussa Hullia vastaan, ja Palacen siinä tekemät 4 maalia ovat joukkueelle myös ainoat näissä 12 pelissä tehdyt maalit.

Kotkat erotti täksi kaudeksi manageriksi tulleen Frank de Boerin vain neljän ottelun jälkeen. Hollantilaisen korvasi Englannin ja Suomenkin maajoukkuetta luotsannut konkari Roy Hodgson. Toistaiseksi valmentajanvaihdoksella ei kuitenkaan ole ollut juuri mitään vaikutusta Palacen otteisiin, ja ei kulune enää pitkään ennen kuin Hodgsoninkin päätä aletaan vaatia pölkylle.

Palacen murheellinen alkukausi tuo mieleen viime kauden heittopussin Sunderlandin. Sunderland ajautui nopeasti huonojen tulosten ja suoritusten kierteeseen, ottaen kauden aikana vain 6 ottelua ja jääden sarjan viimeiseksi. Mikäli Palace haluaa välttää Sunderlandin kohtalon, tulee sen nopeasti saada muutama voitto vyönsä alle ja sitä kautta uutta henkistä voimaa kauteen.

Jos näin ei tapahdu, voi Palacen alkukauden pelillinen ja henkinen lamaannus pilata koko kauden. Tällöin ei Valioliigan tämänkään kauden jumbojoukkueesta tule olemaan mitään epäselvyyttä.